Uusin: 08.09.2010
Meistä ja västäräkistä vähäsen (17.4.2009)
Maalaisia ja kaupunkilaisia on Paloheinässä joka lähtöön. Mitä omaan maalaistaustaani tulee, vietin elämäni ensimmäiset kaksikymmentä vuotta agraarikulttuurisessa Oulunkylässä, joka vasta vuonna 1946 liitettiin Helsinkiin.
Olen siis pohjimmaltani maalainen. Jotta urbaanisessa kaupunkikulttuurissa äidin maitonsa imeneet ja kasvaneet kotikenttäseuramme jäsenet eivät putoaisi kuin eno tuohiveneestä, on ymmärtääkseni selvennettävä heille, että me maalaiset, joihin katson lukeutuvani, elimme vuodenaikojen rytmissä ja seurasimme niiden vaihtumista luonnonmerkeistä.
Keväällä seuraamme muuttolintujen avulla kesän lähestymistä. Hokema: kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään, tulee heti mieleeni, kun jokin muuttolinnuista näyttäytyy. Sen verran olen menettänyt geneettisen kosketuksen maaseutuun ja tilalle on tullut kaupunkilaisuutta mukaan, että olen liittänyt mukaan muutakin havainnoitavaa kuin muuttolinnut.
* * *
Kontulassa, jossa asun, meidän ex-kirkkoherramme alkoi kulkea ilman baskeria kevään tullessa ja pani sen päähänsä joskus syksyllä. Sotaväessä opetettiin karvalakin käyttö hokemalla: kasaus-tasaus-varaus ja avaus.
Karvalakin kasaus, jolloin korvaläpät nostettiin ylös ja solmittiin rusettisolmulla lakin päälle, tapahtui kevätpäivän tasauksena (20.3.), karvalakin tasaus suoritettiin kesäpäiväntasauksena (21.6.), karvalakki varattiin ja käyttöön syyspäivän tasauspäivänä (23.9.) ja karvalakin korvaläpät sai laskea talvipäivän seisauksena (21.12.). Paloheinässä seuraan vuodenajoista tarkkaan kevättä ja syksyä. Kevään varma merkki on, kun Lontoossa asuva Hannan veli Jouko lennähtää Paloheinään.
* * *
Nyt elämme kevättä.Västäräkkihavainnon tein samana päivänä, kun lähdin illansuussa 17.4.09 kevättalkoisiin kentällemme. Kuusseiskan Kuusmiehen pysäkiltä oikaisin ojan yli ykkösväylälle. Griini näytti hyvältä. Ei ollut talvenpuremia. Mielestäni kenttä ei ole koskaan ollut talven jälkeen näin hyvässä kunnossa. Varmasti viime päivien kauniit ja lämpimät sekä tuuliset säät saivat aikaan sen, että vesi on rangelta tyystin kaikonnut. Kenttä näytti siltä, että kumisaappaita ei välttämättä tarvita. Muutamassa paikassa oli enää vähän vettä.
Talkooväkeä oli kokoontunut klubitalon eteen. Moni oli tehnyt samat yleishavainnot kuin allekirjoittanut. Kenttämestari Anna Fagerholm oli tyytyväinen itsekin ja sanoi kurkanneensa griinien pinnan alle ja todennut, että ruoho on herännyt kasvuun pinnan alla. Sitten hommiin. Anna jakoi muovipussit ja tasasi porukan eri väylille. Haravapartiot lähtivät yhteislähdöllä liikkeelle. Meitä oli viisi seiskaväylällä.
* * *
Ihmettelin roskien vähäisyyttä. Syy selvisi. Ryhmässämme Pirkko ja Kari Mäkinen, jotka asuvat lähellä kenttää, ovat keräilleet oma-aloitteisesti heti uudenvuoden paukuttelun jälkeen suuret määrät rakettien jätöksiä kentältä. Kyllä niitä oli vieläkin. Lumien sulettua ne ovat vasta tulleet esille. Rakettien lähtöpanosten muoviputkilot eivät tee hyvää ruoholeikkureiden terille. Toivottavasti saimme kaikki kerätyksi. Isäntä Jouko ja nuori isäntä Dani ajelivat tiluksella taksvärkkiä tekevien talkoolaisten keskuudessa ja keräilivät talkoolaisten roskista täyttyneitä pusseja ja veivät niitä klubitalon viereen odottamaan jätekuljetusta.
Itse jännitin ja jännitän edelleen, miten syksyllä istutettu Veteraanitammi on selviytynyt talvesta. En uskaltautunut omin silmin katsomaan tilannetta. Pekka Virtanen oli katsonut ja sanoi asioiden olevan kunnossa. Myös moni muu vakuutteli, että jonkinlaista silmujen turpoamista oli havaittavissa. Jos tilanne on näin onnellinen, Veteraanitammi saa heti tujauksen, kun avaa ensimmäisen lehtisilmunsa.
* * *
Urakkamme seiskaväylällä loppui. Tein pikaisen laskutoimituksen talkooväestä. Sitä kertyi kuutisenkymmentä. Lukumäärä voi olla muutamalla henkilöllä suurempi, koska vitosväylän siivoojista näin ainoastaan kaksi, sillä jotkut jäivät lepikon taakse näkökatveeseen.
En muista, olisiko koskaan kevät- tai syystalkoissa ollut näin runsasta osanottajien joukkoa. Yhtiö tarjosi purtavaa ja juotavaa talkooväelle. Hanna kiitti yhtiön puolesta seuraa ja sen talkooväkeä. Meillä kaikilla oli mukavaa sekä taksvärkkiä tehdessämme että nauttiessamme talon antimista.
* * *
Viime pelikaudella syyllistyin kärryjen vetämiseen tiiuaspaikan yli. Jouduin Matias Sandströmin asialliseen puhutteluun. Hyi, että hävettää vieläkin. Kenttätalkoissa pyysin caddiemasteria lataamaan lempparijanojuomani pitkään lasiin. Valitettavasti en voi julkistaa juomani koostumusta, koska se saatettaisiin katsoa yllytykseksi rikokseen.
Kymmenen vuotta olen saanut "kulkea vapaana" ja rikotuttaa useilla kentillä Suomen tiukkapipoista alkoholilainsäädäntöä. Nytkin olisi mennyt hyvin, ellei tunnetusti tarkka Lasse Carlson olisi sattunut lukemaan taksvärkkipäivänämme Ilta-Sanomista kiellettyjen alkoholijuomasekoitusten luetteloa. Rikossarjani olisi jatkunut. Lempparini oli Iltiksen luettelon kärjessä.
