Uusin: 08.09.2010

 

Ei mätäkuun juttu (19.7.2009)

Mätäkuu alkaa joka vuosi heinäkuun kahdeskymmeneskolmas, ja kestää kuukauden. Mieleni tekisi, mutta en sittenkään lähde mukaan siihen savottaan, jossa media tkehittelevät mitä mielikuvituksellisimpia juttuja. Ne suorastaan kilpailevat poskettomilla jutuilla, ja höynäyttävät meitä kansalaisia, ainakin minua. Niinpä kunniani ja omatuntoni kautta vakuutan, että tämä juttuni ei liity mätäkuuhun, vaan on tiukkaa asiaa, mikäli uniin on uskominen. Paloheinän henkilökuntaan kuuluva Jaakko Tikkanen on nähnyt unen ja minä toisen. Jaakon unen näkeminen tapahtui öiseen aikaan. Oma uneni on päiväuni. Molempien unetovat enneunia. On näet yhdentekevää, näkeekö unen nukkuessa tai valvetilassa. Jotkutovat nukuksissa, oli sitten yö tai päivä.

                                                               * * *

En ole heikäläisiä, joilla on aamulla Mirkku ja illalla Sirkku, vaan kuulun aamuvirkkuin golfareihin, jotka ovat jo ennen kello kahdeksaa kuikuilemassa pääsystä kentälle. Koska minulla ei ole autoa ja yleisillä kulkuvälineillä saattaa joskus kulua niin paljon aikaa, että ei aina saattaisi ehtiä tiiauspaikalle ajoissa. Omalla autollaankin tulevat kertovat yllättävistä aamuruuhkista ja silloin teettää tiukkaa ja verenpaine ja pulssi kohoavat. Se ei tietenkään ole hyvästä. Autoilijalla on minuun nähden se etu, että he ovat riippuvaisia vain omasta autostaan ja ruuhkasta. Minulla on sen sijaan kodistani kentälle useita liikennevälineitä ja yhteyksiä. Mikäli oma uneni toteutuu, tämä asia korjaantuu.

                                                               * * *

Eräänä heinäkuun alkupäivien aamuna tulin kentälle kahdeksan kieppeillä. Menin oitis caddiemasterin tiskille kyselemään ensimmäistä vapaata rakoa. Jaakko Tikkanen oli aamuvuorossa. Aika löytyi, kun joku seuran jäsen ei ollut peruuttanut omaa lähtöään. Onni suosi minua. On anteeksiantamatonta, ettei peru aikaa, jos ei pääse kentälle.Tässä yksi syy, miksi en varaa netistä aikaa. Peruuttaminen kohdallani olisi toistuvaa. Soittelisin alvariinsa kännykälläni caddiemasterille, että kyyhötän täpötäydessä bussissa Itäkeskuksen ja Paloheinän välillä, enkä millään ehdi tilaamaani lähtöön. Hyvä, että seuran keskustelufoorumillakin on asiaan puututtu.

                                                               * * *

Tänä aamuna alkulämmittely ja venyttely rangella jäi väliin. Jaakko oli yöllä nähnyt unen ja halusi välttämättä sen kertoa minulle. Jaakko kertoi, että hänen unessaan olimme menossa Vuosaareen pelaamaan. Kävelimme kohti klubitaloa. Yllättäen keltanokkakarhu syöksyi kahdeksannentoista väylävallin takaa. Se syöksyi meitä kohti karjuen ja hampaat irvessä. Jaakko lähti pakoon. Minä jäin kamppailemaan hurjan otuksen kanssa. Tähän Jaakko heräsi. Lakanat vuoteessa olivat sikin sokin solmussaja hän oli yltä päältä läpimärkä hiestä.

                                                               * * *

Omassa unessani, tulin Paloheinään Jokeri-bussilla. Bussiin menin WermundseninMaijan asunnon edessä olevalta pysäkiltä ja bussi vei minut suoraan klubitalon eteen. Bussi oli ns. pikalinja. Sitä ei muu liikenne pysäytellyt. Se pääsi vihreällä aallolla risteyspaikkojen ohi. Vaivaiset viisitoista minuuttia kului aikaa kentälle. Hain bägin yleisestä säilytystilasta. Nautin aamiaisen klubitalossa ennen pelaamista. Pelikierroksen jälkeen jäin klubitalon yhteyteen rakennettuun satutaloon babysittereiksi, jotta lasten vanhemmat, joko yksin tai yhdessä, pääsivät harjoittelemaan rangella tai pelaamaan kentälle. Lapset viihtyivät pallomeressä. Luin satuja. Lapset kisasivat terassin vieressä olevalla puttiharjoitusalueella.

Lapsenhoitokeikan jälkeen jäin seuraamaan tilaisuutta, jonka yhteydessä Torpparinmäessä vaikuttava Pönkkä ry tuli ojentamaan Kaunein ympäristöteko -kunniakirjan yhtiölle. Pönkkä ry oli tyytyväinen, että Jokeri-linja saatiin aikaan, vaikka jotkut tahot Kuusmiehen tien varrella asuvista sitä toimittaja Juha Matti Holopaisen johdolla vastustivat. Pönkkä ry toi palkinnon luovutuspuheessaan esille, että seura on oma-aloitteisesti alkanut vaatia kaupungin päättäjiltä, että Haltialan pelloilta varataan lisämaata, jotta nykyinen kenttä voidaan laajentaa 18-väyläiselksi. Tilaisuuden jälkeen nautin lounaan ja lähdin sen jälkeen Paloheinän majalle, josta bussilla keskustaan. En mennyt majalle kävellen, vaan golfautolla, joita yhtiö oli varannut niiden käyttöön, jotka tulevat bussilla Paloheinän ulkoilumajalle tai jättävät oman autonsa parkkiin ulkoilumajan parkkipaikalle.

                                                              * * *

Seuraavana päivänä näin Hannan veljen Jouko Heikuran. Kerroin unistamme. Kun Jouko suhtautuu vakavasti uniin, hän katsoi aiheelliseksi varoitella, että en lähtisi Jaakon kanssa Vuosaareen golfaamaan. Viisautta on pysyä Paloheinän jokamiesgolfin maisemissa, jossa keltanokkakarhuja ei esiinny. Mitä taas minun uneeni tulee, Jouko otti esille isokokoisen paperiarkin ja hänen kasvoillaan oli arvoituksellinen hymy. Tulkitsen sen enteeksi.